Jaahas, taalla on nyt ihan vihoviimeiset paivat menossa minun 10 kuukauden pituisesta matkastani tanne Amerikkaan. En kylla tieda etta jaksaako kukaan tata enaa lukea kun viimeksi paivittelin ennen joulua haha. nooh, ehka sit ite joskus vuosien paasta jos viela muistan taman niin voin sitten lukea nama muutamat postaukset.
Tanaan on siis sunnuntai 7.6 ja kotiinlahto taalta on 15.6 eli ens viikon sunnuntai. Tasan viikko tassa nyt siis jaljella ja taynna ohjelmaa ja pakkausta on tiedossa. Kone lahtee New Orleanssin lentokentalta klo 11:59am. Lennan samaa reittia takaisin kun mita tulin, eli taalta Houstoniin ja sielta Lontoon kautta koti-Suomeen Helsinki-Vantaan lentokentalle.
Koepakkaukset suoritin jo tassa taman viikon keskiviikkona ja huuuhhhuh! eipa mahtunut tavara millaan yhteen isoon matkalaukkuun + toiseen pieneen laukkuun milla tulin, ei sitte millaan. Heitin jo suuren roskasakillisen vaatteita pois eika siltikaan mahtunut. On taalla nakojaan vahan tullu osteltua tavaraa, tuliaisia kaikki tietty!! NOT! eli eilen sitte mentiin ostamaan uusi iso matkalaukku etta mahtuu, tulee halvemmaks nain kuin etta postilla lahettelisin ne jattilaispaketit!
Mutta siis, tama vuosi mun elamasta on ollut aivan uskomaton seikkailu, ja tasta jai niin paljon ihania asioita kateen. Kaikki ihanat ihmiset talla puolella maailmaa, mun perhe, ihan rehellisesti voin sanoa etten kylla koskaan olisi voinut mitaan parempaa edes kuvitella! Olin siis yksi niista maailman onnekkaimmista vaihtareista jotka paatyivat alusta pitaen mita upeimpaan perheeseen. Minulle on jaanyt tasta kokemuksesta niin paljon ihania asioita ja tietenkin englannin kieli, jota nyt ainakin uskallan kayttaa milloin ja missa vaan, siita on tullut minulle melkeimpa toinen aidinkieli. Ja ehka vahasen myos etela-vaikutteista aksenttia sinne tanne hahah. Kirjoittaminen sujuu suomeksi viela hyvin mutta puhuminen on mita oudoin tunne. Se ei tunnu vaaralta, mutta niin usein tuntuu etta on sanat hukassa eika aina muista etta miten sanoa tiettyja asioita, janska tunne mutta tavallaan rakastan sita!
Minun jalkeeni tanne on siis muuttanut hollantilainen Joline (host-aitini siskon, Cindyn luokse), joka osoittautui olemaan yksi parhaimmista asioista mita minulle koko vuoteni aikana tapahtui. Hanesta on kylla kehittynyt ihan varmasti yksi parhaimmista ystavistani, ja sellaisena myoskin sailyy koko loppuelamani! Onneksi lentomatka Hollantiin ei ole niin kamalan pitka ja kallis kuin mita se on tanne Louisianaan! Hollanti on yksi paikoista joissa tulen aikaani viettamaan aina silloin talloin kun mahdollisuus avautuu, it's definitely on the top of my list! Eika sen onneksi aina tarvitse olla mina joka lentaa Euroopan halki sinne, Jolinekin on jo innoissaan tulossa Suomeen kaymaan, eli odottakaas vaan! Tulette tapaamaan varmasti maailman ihanimman ja hauskimman ihmisen, naurua riittaa!!
Jolinen jalkeen minun kanssa samaan taloon muutti tsekkilainen Marketa. Tama tapahtui siis tammikuun loppupuolella. Maky tuli samasta perheesta kuin mista hyva ystavani Joline tuli aiemmin. Perhe josta he tulivat ei koskaan enaa tulee hostaamaan yhtakaan vaihtaria, laitetaan vaikka nain.
Koulu taalla siis sujui ihan mukavasti, erilaista. koulupuvut krhm...inhoan niita vielakin! onneksi kohta paasen taas kayttamaan koulussa vaatteita joita haluan! Koulu siis taalla alkaa klo 7:10am joka aamu, eli heratys minulle oli n. 6:20am joka oli minulle hyvin vaikeata, en todellakaan ole yksi niista aamu-ihmisista! kotiin paasi klo 2:40pm, tosin en mina! soccer jatkui tammikuun loppuun asti joka paiva heti koulun jalkeen treenit tai peli. Ja treeneja oli siis myoskin lauantaisin ja sunnuntaisin, eika siis todellakaan puhuta helpoista treeneista!! Se oli ihan hullua treenia ja etenkin juoksemista, conditionning, conditionning, conditionning through out the year! Sitahan soccer toki on, jatkuvaa juoksemista, ja se on yksi asia jota inhoan kaikista eniten, juoksemista. noh, sielta kuitenkin selvisin. Soccerin loputtua alkoi suoraan softball, eli en vielakaan paassyt koulusta klo 2:40pm. Softball ei ollut lahellekkaan yhta rankkaa, mutta treenit oli pitkia! Monena iltana paasin kotiin vasta puolen 7-7 aikoihin, ja treenit siis alkoi heti koulun jalkeen siina klo 3 aikoihin! Mutta softballista tykkasin kovasti, se edes jollain tavoin muistutti minua pesiksesta jota olen niin kovasti taalla ikavoinyt! ette voi edes kuvitella kuinka onnelinen tulen olemaan kun paasen taas kentalle haarimaan koto-Suomessa! Ihan kohta on senkin aika, jesss!
No, softball kausi sitten meni miten meni hahha. Laihduin sen aikana lahemmas 10lbs koska menetin kaikki ne hullut lihakset mita soccerin aikana gained (en tiia miten sanoa jarkevasti suomeksi). whooh! Softball loppui toukokuun alussa, eli siita lahtien, vihdoin paasin tulemaan kotiin heti koulun jalkeen! jjeeess! Uskokaa vaan etta se oli ihanaa paasta kotiin heti koulun jalkeen ilman jokapaivaista treenaamista! Nomutta, on tassa huonotkin puolensa = ei treenia --> laskia lihasten sijaan. OH WELL. Laihdumpa taas kun paasen Suomeen kaiken sen ihanan ruuan keskelle taalta rasvaisten allojen ruokien parista. Teen amerikkalaisen ruuan nyt nayttamaan ihan kamalalta, mutta tokihan terveellisetki vaihtoehdot loytyy, mutta ne on ainakin taalla meilla vajan jaanyt....
Nyt kun ruuasta puhuin niin pakko sanoa siita jotain. Kotona aina ajattelin etta voi ei, olen niin epaterveellinen, mutta tanne epaterveellisyyden keskelle paastyani tajusin, etta ei h******i, olin hyvinkin terveellinen. En koskaan osannut arvostaa jokapaivaista kotona tehtya ruokaa jota vanhempani minulle joka paiva valmistivat. No nytpa tulee siihenkin muutos. Taalla kaikkea ruokaa syodessa olen ikavoinyt niita ihania tuttuja nyt minulle oikeasti gourmet-ruokana ilmenevia ruokalajeja joita kotona saan. Ette voi edes uskoa miten paljon odotan kaikkea niin normaalia ruokaa, kuten makaronilaatikkoa, lasagnea, makkarakastiketta ja perunamuussia, ennen kaikkea kunnon ihanaa mehevaa pihvia punaviinikastikkeen kera, ai etta! Nousee vesi kielelle jo kirjoittaessa tata! Ja tama ruokalista voisi jatkua ikuisuuksiin jos vaan jatkaisin! Ah ja kaikki ne kakut ja jalkiruuat, en edes lahde sinne osastolle!
Mutta nyt on viimeinen viikko talla Metairiessa, Louisianassa lahdossa kayntiin ja mielialat pomppii sinne tanne. Kotiinlahto on seka ihanaa etta kamalaa ja surullista. Valilla olen niin innoissani etta paasen kotiin ja naen taas perheeni ja kaikki ihanat ystavani, mutta minulla on nyt tannekkin rakennettu elama, minulla on perhe ja kaverit taallakin, jotka joudun jattamaan palatessani Suomeen. Ja mika tekee tasta viela vahan vaikeampaa on se fakta etten tieda milloin taas paasen takaisin taas nakemaan kaikkia tanne. Olen kuitenkin paattanyt etta takaisin tulen milla keinolla hyvansa ja milloin vaan paasen, koska naita ihmisia tulen ikavoimaan, eraita enemman kuin toisia, mutta silti takaisin on paastava sanomaan taas hei ja muistelemaan taman vuoteni aikana tapahtuneita asioita.
Viimeisen viikon aikataulut ovat pikkuhiljaa selkenemassa. Huomenna maanantaina olisi viela vapaapaiva tiedossa, Leslie on toissa vain puolikkaan paivan ja koko loppuviikon kotona meidan kanssa. Tiistainakin on viela suunnitelmat auki mutta keskiviikko sitakin tiukempi. Maky nimittain lahtee kotiin keskiviikkona, eli tiistai tulee olemaan yksi paniikintayteinen paiva. Hanen lento lahtee siina puolenpaivan jalkeen ja sen jalkeen olisi tarkoitus menna minulle viela laittamaan hiukset kuntoon ennen kotiinpaluuta! Torstaina lahdetaan kaveriporukalla Blue Bayouun, jattilaiskokoiseen huvi+vesipuistoon!!! can't waiit, siita tulee kylla hauska paiva. Perjantaina sitten nahdaan kaikki kaverit viimeista kertaa, lounaan yms parissa, eli siita alkaa sitten kolmen paivan itkuputki minulle! Joline nimittain lahtee kotiin hyvin aikaisin Lauantai aamuyona, eli ollaan hereilla koko yo ja 3-4 aikaan aamuyosta lahdetaan kentalle viela sanomaan viimeiset moikat. Todettiiin taalla kylla etta it's not a goodbye, it's just a see ya later! ja niinhan se on. noh, lauantai menee minulla sitten viimeisia pakatessa ja sunnuntaina matka kohti Suomea alkaa siin puolenpaivan aikaan. En voi edes kuvitella millaiset tunteet silloin pyorii mielessa, enka edes halua ajatella sita viela. Mutta Suomen aikaan sitten maanantaina klo 17:00 olisi viimeisen lennon tarkoitus olla Helsinki-Vantaan lentokentalla!!
Nyt siis vaan nauttimaan viimeisista paivista taalla, I'll see yall later!
Venla
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Kommentit (Atom)